4. Luukku

Lasin takana lepäili suloinen pipari. Sillä oli päässään muhkea sokerikuorrutepipo ja napit olivat ranskanpastilleista. Pipari kimmelsi himmeästi ja oli kuin suoraan sadusta. Lumi oli niin lumoutunut, ettei huomannut äidin ja Ruskan tekevän jo lähtöä. Minttu oli ilmestynyt tiskin taakse kuin taikaiskusta ja kuiskasi Lumille piparin olevan ainut laatuaan. Tonttu oli kuulemma jättänyt nokareen taikataikinaa Leipomo Kanelin postilaatikkoon ja Minttu oli päättänyt paistaa siitä yhden erityisen piparin.

”Onko sillä nimeä?” Lumi uteli.

”Hmm… Ei vielä, mutta miten olisi… Pipa R.?” Minttu raapi leukaansa.

”Äiti, voidaanko me viedä Pipa R. kotiin?” Lumi kysyi kaihoisasti.

”Äläpäs höpsi Lumi. Me syödään pipareita sitten jouluna. Ei herkkuja ennen aattoa!” Äiti julisti ja raahasin Lumin mukanaan autoon.