7. Luukku

Pipa kulki metsän eläinten seassa pöllöä etsien.

”Anteeksi, mistähän mahtaisin löytää pöllön?” Pipa henkäisi.

Oravat supattivat keskenään.

”Löydät hänen todennäköisesti tuolta suuren männyn luota.” Oravat tokaisivat ja pörhistivät hopeisia huiskuhäntiään. Pipan tallustaessa kohti mäntyä hän alkoi tuntea jalkojensa muuttuvan kankeammiksi. Oli hyvin kylmä pakkasyö.

”Oletko sinä pöllö?” Pipa hytisi.

”Olenhan minä, olisinko voinut auttaa jotenkin?” Pöllö kysyi tärkeänä.

”No tuota, kun minun pitäisi päästä Korvatunturille. Hiiri sanoi, että Joulupukki voisi auttaa minua löytämään kotini. Olen kuulemma erikoinen tapaus, kun piparit eivät normaalisti puhu!” Pipa sopersi.

”No totisesti taidat olla! En ole ikinä aiemmin nähnyt puhuvaa piparia, vaikka hyvin vanhaksi olen elänytkin.” Pöllö tokaisi. ”En valitettavasti ehdi opastaa sinua Korvatunturille asti omin siipineni, mutta voin auttaa sinut junaan, jolla pääsee pohjoiseen. Hyppäähän selkääni!”

Ja niin Pipa ja pöllö lensivät yhdessä Havulan rautatieasemalle. Yöjuna oli juuri sopivasti valmiina lähtöön.

”Hyppää junan kyytiin pikkuinen ja nouse vasta päätepysäkillä kyydistä. Älä mene ravintolavaunuun, en usko sen olevan turvallinen paikka matkustaa piparille.” Pöllö hyvästeli.

”Kiitos, kiitos suuresti pöllö!” Pipa huokaisi helpotuksesta.