11. Luukku

Eikä aikaakaan, kun rouva oli taikonut pikeerin valmiiksi ja alkanut sommittelemaan Pipan herkullisia nappeja takaisin paikalleen. Tuossa tuokiossa Pipa oli kuin uusi pipari!

”Voi kun minä niin nautin näpertelystä!” Rouva huokaisi.

”Olen niin tavattoman yksinäinen nykyään, että tämä oli oikein mukavaa vaihtelua. Joudun viettämään joulunkin aivan yksin, sillä kaikilla on omat menonsa.” Rouva sopersi ja katosi nurkan taakse niiskuttamaan.

Pipa tuli kovin surulliseksi rouvan tilanteesta ja pohti kuumeisesti kuinka voisi auttaa häntä, olihan rouva sentään ollut äärettömän ystävällinen ja korjannut Pipan napitkin takaisin paikalleen. Mitäpä jos Pipa voisi kutsua rouvan naapurit kylään? Varmasti löytyisi joku, jolla olisi aikaa ja joka olisi niin ystävällinen, että haluaisi ilahduttaa toista.