13. Luukku

Lucian päivä valkeni synkkänä ja pilvisenä. Elettiin vuoden pimeintä aikaa, mutta hehkuvat kynttilät ja välkehtivät jouluvalot saivat kadut näyttämään iloisilta. Lounasaikaan rouva Sahramin ulko-ovella kävi jännittynyt supina. Sahramin lähimmät naapurit olivat aamulla lukeneet Pipalta saamansa kirjeet ja ryhtyneet oitis organisoimaan nyyttikestejä. Kettulan perhe keitti runsaasti glögiä, Tumppulat taikoivat joulutorttuja ja Leivoset olivat leiponeet limppua. Nyt kaikki olivat kokoontuneet Sahramin ovelle valmiina juhliin. Tumppusten kissa Rusettikin oli sujahtanut koriin mukaan.

Pim pom, ovikello soi.

Rouva Sahrami kiirehti avaamaan.

”Kukahan ihme siellä sunnuntaina on?” Hän hämmästeli.

”Yllätyyyyyys!” Naapurit hihkaisivat yhteen ääneen.

”Ajattelimme, että olisi hienoa juhlia Lucian päivää yhdessä. Toimme tarjottavatkin mukanamme.”

”Voih, käykäähän toki peremmälle!” Sahrami hössötti tohkeissaan ja kävi kiireesti puuron keittämisen pariin.

Pipa seurasi tilannetta hattuhyllyltä käsin ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Juuri kun hän mietti paikalta katoamista ja matkan jatkamista kohti Korvatunturia, hyppäsi Tumppusten kissa Rusetti hyllylle karvat pölisten.