19. Luukku

Kettu säpsähti yllättäen valahtanutta lumikasaa ja hyppäsi korkealle ilmaan. Selässä istunut tonttu lensi kyydistä komeassa kaaressa Pipan kanssa samaan kasaan.

”Atsiuh!” Tonttu aivasti niin, että lakkikin meni silmille.

”Tämäpä tästä vielä puuttuikin. Kinuski, meillä on kiire Korvatunturille. Nyt ei ole aikaa leikkiä!” Tonttu torui kettua.

Kinuski tassutteli tontun luo korvat luimussa. Yhtäkkiä hänen nenänsä alkoi kuitenkin värisemään ja tassut kaivamaan lumipenkkaa hurjalla nopeudella.

”Olisi pitänyt valita apulaiseksi joku muu. Sinä olet kyllä aivan mahdoton.” Tonttu pyöritteli silmiään.

Pian Kinuskin kaivauksista kuitenkin paljastui kohmeinen Pipa ja tonttu ryhtyi auttamaan kaivuutöissä.

”Oletko sinä kunnossa? Kävikö pahasti?” Tonttu huolehti.

Pipa hytisi niin, ettei saanut sanaa suustaan.

”Kinuski, meidän täytyy löytää lämmin paikka tälle piparille! Voisitko etsiä meille risuja?”

Kinuski ryhtyi tuumasta toimeen ja sai kerättyä vaikuttavan pikaisesti hienon risukasan. Tonttu avasi lyhtynsä, poimi sen sisältä pikkuruisen kynttilän ja sytytti nuotion sen avulla.

”Kas noin. Tule sinä Kinuski vielä tähän viereen, niin lämmitetään piparia yhdessä” Tonttu opasti.