20. Luukku

Tonttu kaivoi repustansa esiin vielä viltin ja kietoi sen Pipan ympärille.

”Kiitos.” Pipa huikkasi hautautuessaan syvemmälle viltin uumeniin.

Tonttu tarkkaili Pipaa valkean partansa suojista nuotion tulen räiskyessä.

”Taidat olla Pipa R. eikö niin?” Tonttu tunnusteli. ”Sinusta onkin puhuttu paljon Korvatunturilla. Pukki oli jo huolissaan seikkailuistasi. Onneksi löysimme sinut ennen joulua!” Tonttu tokaisi huojentuneena ja vinkkasi silmää Kinuskille.

Pipa nolostui. Vai että koko Korvatunturi itse pukkia myöten oli tietoinen hänen toilailuistaan.

”Turhaan sinä siinä nolostelet.” Tonttu hymähti. ”Olet selvinnyt hienosti melkein perille asti! Mutta kuule, meidän olisi nyt aika jatkaa matkaa kohti Korvatunturia. Minun pitää raportoida pukille vielä muutamasta lapsesta ennen jouluaattoa ja sinun on päästävä jouluksi Piparilaan.” Tonttu intoili ja taputti tahtia ylösnousemisen merkiksi.

Kinuski pörhisti turkkinsa, venytteli koipiaan ja noukki tontun ja Pipan selkäänsä. Ketun kyydissä metsässä liikkuminen taittui sukkelaan ja hyytävässä pimeydessä matkaa valaisivat komeat revontulet.