22. Luukku

”Upeaa!” Pipa henkäisi meinaten pyörtyä ihastuksesta.

Tonttu koputti pukin oveen Joulupukki-laulun melodian tahtiin ja kikatti partaansa. Pian raskas ovi avautuikin, mutta vastassa ei ollutkaan pukki, vaan hänen joululta tuoksuva muorinsa.

”Kas, keitäs meille onkaan tullut kylään?” Muori asetteli laseja silmilleen. ”Oih, miten ihana pipari. Sinä taidat olla Pipa, eikö niin? Käykäähän peremmälle.” Muori hoputti. ”Ulkona käykin kova viima!”

”Joulumuori, missä pukki on? Minulla olisi hänelle viimeinen raportti kilteistä lapsista. Lahjojen kanssa alkaa olemaan jo hieman hoppu! Pipankin pitäisi päästä jouluksi Piparilaan.” Tonttu selitti.

”Aivan. Ettehän te ehdi glögille jäädä. Jouluaatto on aivan nurkan takana.” Muori höpötti itsekseen.

”Pukki on lelupajalla. Ottakaa lelujuna tuolta kuusen alta, niin pääsette oitis perille.” Hän neuvoi.

”Kiitos muori ja hyvää joulun odotusta!” Tonttu ja Pipa kumarsivat ja säntäsivät kuusen juurelle.

”Kyytiin hops!” Tonttu kannusti ja hyppäsi itse perässä.

Juna lähti liikkeelle ja tehtyään kierroksen kuusen ympäri, se ottikin suunnakseen pienen seinään rakennetun tunnelin ja puksutti kohti lelupajaa.

”Uskomatonta miten paljon leluja!” Pipa katsoi silmät pyöreinä junan kaarrellessa leluvuorten läpi. ”Kilttejä lapsia onkin todella paljon!”

Vihdoinkin juna pysähtyi pienelle leikkiasemalle, jonka vieressä oli jykevä puinen työpöytä. Pöydän ääressä pukki kävi läpi lahjatoivelistaa.

”Martalle vauvanukke, Rikulle potkulauta, Annelille puhelin ja Jonille pelikone. Kaikki löytyy, huh!” Pukki mutisi itsekseen.

”Saisiko olla viimeinen raportti kiltteystilanteesta, pukki?” Tonttu ojensi kirjekuorta leveä hymy huulillaan.

”Hoh hoh, hyvää työtä! Kiitos!” Pukki sujautti kuoren rintataskuunsa. ”Mutta nyt meillä taitaakin olla edessä retki Piparilaan.” Pukki nojautui kohti Pipaa. ”Hauska tutustua Pipa!” Pukki ojensi ison kätensä.

”Kuin myös!” Pipa änkytti.