24. Luukku

Jouluaatto valkeni Piparilassa ja Pipa heräsi omasta upeasta piparkakkutalostaan piparin tuoksuiseen aamuun. Joulu ihan omassa kodissa, mikä olisikaan sen parempaa? Pipa kurkki ikkunasta ulos ja huokaili ihastuksesta nähdessään marenkiset joulukuuset pihallaan ja kevyen tomusokeripeitteen, joka oli kuin lunta. Mutta hei, kuka tuolla Piparilan portilla on? Punanuttuinen vanha ukko, sehän on Joulupukki! Pipa säntäsi pää kolmantena jalkana pukin luo. Matkan varrella piparkakkutalojen pihoilla pienet piparit tekivät lumienkeleitä tomusokeriin. Pipa oli pakahtua onnesta.

”Hei pukki! Etkö ole vielä lähtenyt jakamaan lahjoja lapsille?” Pipa hämmästeli.

”Huomenta Pipa ja hyvää joulua! En vielä. Ajattelin, että voisin tarvita yhtä ylimääräistä apulaista.” Joulupukki vinkkasi silmää.

”Tarkoitatko minua? Jihuu! En tiennyt, että päivä voisi tästä paremmaksi muuttua!” Pipa kiljui ja hyppi onnesta sekaisin. ”Lähdemmekö heti?”

”Hoh hoh, lähdetään vain” Pukki tokaisi.

Ja niin Joulupukki, Pipa R. ja muutamat apulaistontut hyppäsivät reen kyytiin. Petteri Punakuono porovaljakon etunenässä johti joukkion korkealle ilmaan ja koko konkkaronkka kävi ahkerasti jakamaan lahjoja kilteille lapsille. Sen pituinen se.

Hyvää joulua!